lauantai 29. marraskuuta 2008

Odottavan aika on pitkä ja haikara ei ossaa meille


Hillan mahan kasvatusaika on jo mennyt yli, rouva vaan porskuttaa eteenpäin. Jospa ne tämän viikonlopun aikana syntys, niin mun ei tarvis olla töistä pois.
(Marita-hätähousu, ei tää oo vielä valamis!! -utelias kaveri, ei sille voi sanoa mitään :))

Mutta tässä ootellessa tulee ihan ittestään lapasia, sormikkaita ja tossuja tehtyjä. Kun ei uskalla paljo kauemmas kotoa lähtä...

Kävin kattomassa pikkusta mökkiä ittelleni tuossa viikko sitten, aika mielenkiintonen paikka, remonttiaki saisin tehdä, onneksi on kovasti tulossa kesävieraita. ;)

Tarttee mennä tuonne pihalle ootteleen sitä haikaraa, jos se on vaikka eksynyt tai jäätynyt, niin saan sen napattua kiinni. Tian tykö se on jo ehtinyt, vaikka Kyllin aika onkin vasta ensi viikolla, mutta onnea Tialle ja Kyllille perheenlisäyksestä! Sulosia nakkeja!!

Uus työ on lähtenyt luistaan hyvin ja mä tykkään kovasti. Porukka on semmosta, ettei mun outo huumorintaju joudu edes koetukselle ja ne jopa ymmärtää mua!! Aika hienosti menee siis. Kauppaaki on saatu aikaseksi ja luulenpa, että voin siellä työskennellä ihan keposasti muutaman vuoden!!

Mutta nyt taas oottamaan Hillan kans, josko se haikara löytäs meidät... Mua sen ei tarvii löytää, mutta Hillan jos se löytäs...

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kerro heti kun paaperoiset syntyy!!! Terveisin Kirsi.

Pauliina kirjoitti...

Minähän kerron, tietenki!!