Uusi työ, uudet kujeet

Huomenna olisi sitten eka työpäivä uudessa paikassa. Lomat on siis lusittu. Yleensä on jännittänyt mennä uuteen paikkaan, nyt ei ollenkaan. Saa nähä, minkälainen paikka se sitten onkaan ja mitä mä tykkään siellä olla. No, onneksi on varasuunnitelmat aina valmiina, ainakin kaksin kappalein. ;D

Koirarintamalla aika rauhallista tällä hetkellä. Ei oo siis harrastettu mitään odottamatonta, mitä nyt tunkiolla Muska uiskenteli, mutta sehän ei ole ollenkaan uutta. Hilla on oma persoonallinen itsensä ja Hemmo ja Möykky nyt eivät koskaan mitään kummallista teekään.

Hirvenlihaa ja luita olen saanut koirille taas talven varalta, pitäs pilkkoa ja pussittaa ja pakastaa. Pakastin ehtikin mennä jo melkein tyhjäksi. Naudan rasvaa on myös, ajattelin sitä sulatella sitten Hillalle ja pennuille, kunhan niiden aika tulee.

Lampola on tyhjä!! Ensi viikonloppuna sitten taidan ajella lampaat kotiin, ruoka on aika vähissä jo tuolla rannalla. Lisäruokintaa joudun harrastamaan sinne, mutta säästöähän se on, mitä kauemmin ne siellä ovat. Mutta keritsemäänkin pitäs päästä piakkoin! Vähän vielä rakentelen tuossa ja eiköhän tämä härdelli sitten ole taas talviteloilla. Tarkottaa siis sitä, että mulla on enemmän hommia. Eipähän lopu tekeminen kesken...

Kanat tekevät tällä hetkellä neljä munaa päivässä. :o Niiden kulutuksen kanssakin oon ihan tupella, niin mitäs sitten, kun kaikki kymmenen tirppaa munivat? Kymmenen munaa päivässä!! Arvatkaapa mitä meiltä saa vieraat mukaan lähtiessään... ;)

Sunnuntai-illan sutinoita

Hilla saapui eilen iltapäivällä kotiin, hain sen Kalajoelta, sain taas päiväkahviseuraa Paulasta. Nyt sitten ootellaan ja katsellaan muutama viikko, että saadaan Hillan ja Boccen jälkikasvu turvallisesti maailmaan.

Hillalla oli ollut kova koti-ikävä, niin kova, ettei tolpat kantaneet ollenkaan vaan Arvon Prinsessa oli koko ajan selällään. Ja voi sitä riemua, kun Muskan kanssa kohtasivat!! Kamalaa kiljumista ja huutamista! Nyt on jo onneksi rauha maassa ja leidit narkustelevet luitaan olohuoneessa, sohvalla... ;)

Paula sanoi Hillan olleen huono syöntinen heillä olonsa ajan, mutta onneksi hällä on vararavintoa, ihan kuin emännällään! Syy huonoon syöntiin selvisi kuitenkin, Paulan mies oli antanut Hillalle vuohenjuustoa ja lihapullia. Meinasi Arvon Prinsessa tuijotella raksukuppia kotonakin siihen malliin, että YÄK, EN SYÖ! Mutta onneksi makaronilihapinaattilättykananmunasörsseli kelppas.

Muska pelkää ulkona, kun on niin kova tuuli. Pihalla olo hirvittää, kun kuuluu kaikenlaisia outoja ääniä ja tuuli ulvoo. Muska-Neiti istuu pöydällä ja haukkuu kaikkea, mistä ääntä lähtee, kunnon vahtikoira.

Jojo-pollekin kuuntelee ja säpsähtelee, onneksi sillä on järki päässä eikä se ruukaa turhista hötkytä. Ainakaan emältään ei ole siis tämä tamma perinyt luonteen lupsakkuuttaan, ehkä se sieltä isän puolelta sitten tulee tuo kaikki rauhallisuus.

Mun päivä on kulunut suunnitellessa, lampolaa tyhjentelin, remonttia siellä kyllä on ja pitäs laajentaa ja rakentaa heinähäkki. Mustelmia ja kiroilua siis tiedossa. Josko kohta hakisin lampaat kotiin kaikki. Meinaa nämä syyssateet masentaa minua sen verran, että olisi kiva saada elikkonsa sateelta suojaan. Ovat niin surkean näköisiä kavereitakastuessaan.

Eka työpäivä uudessa puljussa lähestyy lähestymistään. Saapas nähdä, tykkäänkö. Onneksi on jo varasuunnitelma valmiina!! :D

Onnistui!

Hillan astutus on onnistunut ja huomenaamulla vielä varmistellaan ja sitten Arvon Lady Prinsessa pääsee kotiin!! Sillä onkin varmaan kova koti-ikävä ja koko meidän porukalla on Hillaa niin kova ikävä. Onhan se omanlaisensa otus tässä taloudessa! Muska ainakin on ikävoinyt Hillaa tosi kovasti.

Nyt tässä sitten odotellaan yhdeksän viikkoa ja toivotaan, että sieltä tulee paljon erivärisiä tibbevauvoja, aikamme odotettua ensin.

Johannan Peppi-koira sai sitten ainakin viisi suloista pötkelöä, sain juuri sähköpostia. Onnea sinne Johannalle, Pepille ja Nazzolle perheenlisäyksestä!

Kun yksi on poissa

Onpas meillä hiljaista. Hilla lähti eilen illalla Pietarsaareen Paulan luo tapaamaan poikaystäväänsä Boccea. Muska on hieman hämillään kaverinsa puuttumisen johdosta ja kyllähän se minuakin hieman ihmetytti illalla laittaa nukkumaan ja aamulla herätä ilman, että Hilla olisi mukana. Kummallista huomata, kuinka paljossa pikkutytöt ovat päivän aikana mukana ilman, että niihin kiinnittää sen kummempaa huomiota. Nyt sen huomasin, kun niin monta kertaa ehdin ihmetellä, missä se Hilla on.

Hillan suunnitelmista ja poikaystävä-Boccesta enemmän kasvattajan kotisivuilla www.lovskars.com ja kasvattajan blogista www.lovskars.blogspot.com

Nyt onkin jännä yö tulossa, Hillan isän omistaja laittoi sähköpostia, että hänen Peppi-koiransa synnytys lähestyy. Pyysin tietenkin väliaikatiedot heti, kun jotakin tapahtuu. Heillä ollaan jo näissä lapsentekopuuhissa paljon edempänä kuin meillä. Toivotamme täällä onnea Pepille tulevaan koitokseen! Eiköhän se hyvin mene ja saadaan suloisia tibbevauvoja maailmaan pian. Saapas nähdä saanko nukuttua koko yönä. :)

Kävin tuossa ystävien luona iltakahvilla, Jomppe on niin ihana, kun muistaa välillä laittaa mulle viestiä, että on paistanut lättyjä -itse kun olen niin laiska, etten jaksa siinä käryssä seistä kuin erittäin harvoin. Mikäs sen hauskempaa, kuin mennä valmiiseen pöytään. Kiitos taas, kun piditte linjoistani huolta. :)

Eilen illalla, kun kotiin päin ajelin Hillan vientireissultani, päätin poiketa serkkupojan luona kahvilla, eivätpähän pääse aina huomauttelemaan, etten käy. Sielläkin on niin hyvä palvelu, kahvia ja ruokaa saa. Maailman paras serkkupoika, vaikka ruoka taisikin olla vaimonsa tekemää! Eli serkulla on siis maailman paras vaimo! Näin se menee!

Lueskelen taas ajatuksia elämästä a'la Muumit ja Tove Jansson. Kirjasen nimi on Saako pannukakulla istua. Suosittelen lämpimästi muillekin, taas on tähän elämän menoon löytynyt monta hyvää ajatusta.

Tänä päivänä on tullut keskusteltua useamman ihmisen kanssa Kauhajoen tapahtumista ja mietittyä yksin ja yhdessä, miten ja miksi nuorilla on niin paha olla. Mistä kaikki saa alkunsa? Miksi ihmisen elämä voi mennä tuohon pisteeseen, että kykenee tekemään tuollaisen hirmuteon. Ja media voi hyvin tällä hetkellä, mutta samalla se lietsoo uusia hulluja toimimaan. Kauhajoki-Seinäjoki-suunnalla olevat ystävät ja sukulaiset on tässä lähipäivinä olleetkin kovasti mielessä, kun kaikista en ole vieläkään kuullut, että ovat kunnossa. Toisaalta huonot uutisethan tavoittavat kuitenkin kaikki suhteellisen nopeasti, niinpä toivon kovasti, että serkun perheellä on kaikki hyvin. Yrittäkää nyt hengissä pysyä siellä.

Huominen päivä tuo tullessaan aidan rakennusta ja muuta pientä hauskaa. Ensimmäinen työpäivä uudessa työssä lähestyy (ensi keskiviikko) ja sitä ennen pitäisi saada tehtyä yhtä sun toista. Vielä ei jännitä ja unenlahjat on ihan yhtä hyvät kuin ennenkin!! Viikonloppukin on kiirettä, toivottavasti Hillakin saadaan kotiin jossakin vaiheessa, niin pysyy elämän rytmi kohdallaan, kun ei tarvitse Muskan, eikä minunkaan, kovin paljoa Arvon Ladya ikävöidä.

Kaikenlaista ajatusta pienestä päästäni taas

Ensin koira-asioihin. Hillan juoksu on nyt varmaan sillä mallilla, että Paulan kanssa piakkoin joudumme iltapäiväkahvittelemaan jonnekin. Josko meillä vipeltäisi pieniä sitten jonkin ajan päästä. Pimitän sitten ainakin yhden itselleni, enhän mä nyt Paulalle kaikkia luovuta!

Molemmat tytöt on pesty ja puunattu eilen, ollaan tehty vähän paskanmättöhommia tässä muutamana päivänä, vielä on paljon jäljellä ennen talvea. Saadaan paikat sille mallille, että voi tuoda lampaat kotiin.

Pässeille pitäis rakentaa tarha, tarttisin miestä avuksi. Mistähän semmosen löytäs? Joka suostus näissä projekteissani auttamaan? Hätyyttelen enoani, kunhan saan sen jostakin kiinni (=lue; kunhan se löytyy), josko se tulisi tekemään mulle aitatolppia, tai oikeestaan vaan kaatamaan puun, niin teen kyllä tolpat niistä ite ja aidankin siihen ympärille.

Ajattelin pässit tuoda viikonloppuna kotiin, jätän uuhet ja uuhikaritsat vielä laitumelle, kun siellä kerta ruokaa on, mutta nämä paistit saa tulla jo katselemaan kotimaisemia. Ja varmaan pian myös pakastinta. Raakaa, mutta näin se menee.

Karsin laumaa tässä syksyn aikana reippaasti, tilan puutteen vuoksi. Pitäs löytää oma osote, mutta ei. Tuntuu, ettei semmosta paikkaa oo vielä keksitty, mihin mä asetun. Tai on, mutta se ei kuulemma oo myynnissä. Tylsää.

Tänään menen katsomaan ystävän viikon ikäistä tyttövauvaa. Jokohan se mullekin iskee se vauvakuume?

Sunnuntaina oltiin puolukassa puoli sukua ja minä ja Hanna ja isot koirat. Hemmossa riitti virtaa, mua ei taas se poimiminen iskenyt, sain ehkä puoli ämpäriä, mutta makasin siellä kanervikossa kameran kanssa sitäkin ahkerammin. (tahtoo uuden kameran)

Eilen tein pannaria, yritin saada loppuun virkattua yhden huivin, muttei siitä tuu valmista ja taas lanka loppuu kesken. Sen siitä saa, kun ei tee mitään minkään ohjeen mukaan, niin ei koskaan tiedä menekkiä. Keskeneräsiä töitä on muutenki paljo, huivejaki ainaki kaks muuta ja villojakin pitäs karstata. Kun sais vielä lampaat kerittyä, niin lähetän sitten kehräämöön enemmän kuin keväällä.

Nyt täytyy varmaan tehdä tälle päivää jotain muutakin, ku istua koneella.

Tervetuloa

Täältä löydät minut ja karvaiset kakarani, meidän kuulumisia ja tapahtumia.
Karvaisiin kakaroihin kuuluu tiibetinterrierineidit Lövskär´s Hsi-Hsia (Hilla) ja Lövskär´s Jarmila (Muska), norjan harmaa hirvikoira Pajulan Baba (Möykky) ja dogo argentinon ja dobermannin vahinkorakkauslapsi Hemmo-Oskari. Lisäksi 40 suomenlammasta, 2 kissaa, Aapeli ja Eemeli, sekä lv-tamma Cassiopeia. Ja tietenkin kanalauma!

Itse olen reilu kolmikymppinen koiraharrastaja, lampuri ja paljon muuta. Harrastuspohjalta eläimien kanssa touhuaminen on liikkeelle lähtenyt, josko joskus tästä jotakin muutakin kehittelen. Muita harrastuksia koiranäyttelyiden, ravien ja lampaan kasvatuksen lisäksi on käsityöt, mitä saan aina joskus jotakin jopa aikaiseksi. Kehräys on opettelulistalla.

Välillä kerron omasta elämästäni ja ihmettelen muidenkin elämiä. ;) Omassa riittää usein tarpeeksi ihmettelemistä, niin ei kovasti tarvitse muiden elämiin puuttuakaan.