torstai 25. syyskuuta 2008

Kun yksi on poissa

Onpas meillä hiljaista. Hilla lähti eilen illalla Pietarsaareen Paulan luo tapaamaan poikaystäväänsä Boccea. Muska on hieman hämillään kaverinsa puuttumisen johdosta ja kyllähän se minuakin hieman ihmetytti illalla laittaa nukkumaan ja aamulla herätä ilman, että Hilla olisi mukana. Kummallista huomata, kuinka paljossa pikkutytöt ovat päivän aikana mukana ilman, että niihin kiinnittää sen kummempaa huomiota. Nyt sen huomasin, kun niin monta kertaa ehdin ihmetellä, missä se Hilla on.

Hillan suunnitelmista ja poikaystävä-Boccesta enemmän kasvattajan kotisivuilla www.lovskars.com ja kasvattajan blogista www.lovskars.blogspot.com

Nyt onkin jännä yö tulossa, Hillan isän omistaja laittoi sähköpostia, että hänen Peppi-koiransa synnytys lähestyy. Pyysin tietenkin väliaikatiedot heti, kun jotakin tapahtuu. Heillä ollaan jo näissä lapsentekopuuhissa paljon edempänä kuin meillä. Toivotamme täällä onnea Pepille tulevaan koitokseen! Eiköhän se hyvin mene ja saadaan suloisia tibbevauvoja maailmaan pian. Saapas nähdä saanko nukuttua koko yönä. :)

Kävin tuossa ystävien luona iltakahvilla, Jomppe on niin ihana, kun muistaa välillä laittaa mulle viestiä, että on paistanut lättyjä -itse kun olen niin laiska, etten jaksa siinä käryssä seistä kuin erittäin harvoin. Mikäs sen hauskempaa, kuin mennä valmiiseen pöytään. Kiitos taas, kun piditte linjoistani huolta. :)

Eilen illalla, kun kotiin päin ajelin Hillan vientireissultani, päätin poiketa serkkupojan luona kahvilla, eivätpähän pääse aina huomauttelemaan, etten käy. Sielläkin on niin hyvä palvelu, kahvia ja ruokaa saa. Maailman paras serkkupoika, vaikka ruoka taisikin olla vaimonsa tekemää! Eli serkulla on siis maailman paras vaimo! Näin se menee!

Lueskelen taas ajatuksia elämästä a'la Muumit ja Tove Jansson. Kirjasen nimi on Saako pannukakulla istua. Suosittelen lämpimästi muillekin, taas on tähän elämän menoon löytynyt monta hyvää ajatusta.

Tänä päivänä on tullut keskusteltua useamman ihmisen kanssa Kauhajoen tapahtumista ja mietittyä yksin ja yhdessä, miten ja miksi nuorilla on niin paha olla. Mistä kaikki saa alkunsa? Miksi ihmisen elämä voi mennä tuohon pisteeseen, että kykenee tekemään tuollaisen hirmuteon. Ja media voi hyvin tällä hetkellä, mutta samalla se lietsoo uusia hulluja toimimaan. Kauhajoki-Seinäjoki-suunnalla olevat ystävät ja sukulaiset on tässä lähipäivinä olleetkin kovasti mielessä, kun kaikista en ole vieläkään kuullut, että ovat kunnossa. Toisaalta huonot uutisethan tavoittavat kuitenkin kaikki suhteellisen nopeasti, niinpä toivon kovasti, että serkun perheellä on kaikki hyvin. Yrittäkää nyt hengissä pysyä siellä.

Huominen päivä tuo tullessaan aidan rakennusta ja muuta pientä hauskaa. Ensimmäinen työpäivä uudessa työssä lähestyy (ensi keskiviikko) ja sitä ennen pitäisi saada tehtyä yhtä sun toista. Vielä ei jännitä ja unenlahjat on ihan yhtä hyvät kuin ennenkin!! Viikonloppukin on kiirettä, toivottavasti Hillakin saadaan kotiin jossakin vaiheessa, niin pysyy elämän rytmi kohdallaan, kun ei tarvitse Muskan, eikä minunkaan, kovin paljoa Arvon Ladya ikävöidä.

Ei kommentteja: